In EnglishMAAN VARJOSSA
Auringon laskettua horisontin alapuolelle Maan sininen varjo nousee hitaasti eteläiselle taivaanrannalle, taustakankaaksi otoksilleni. Tuo rauhallinen ja avara iltahämy, vastakohtana ihon ja tulen lämpimille sävyille, alkoi kiehtoa minua jo vuosia sitten. Näin siinä haasteen yrittää kohdata monin tavoin kaluttu ja kuvattu maisemamme uudella tavalla.
Käyttämällä pitkää valotusaikaa pyrin tuomaan esiin jonkin lyhyen tapahtuman kulun, ikään kuin sen filmille tallentuneen historian – tuomaan elämän pysähtyneeseen maisemaan. Saatan suunnitella kuvaa, tutkia karttoja ja etsiä sopivaa näyttämöä kuukauden tai tehdä esivalmisteluja useammankin päivän, jotta voisin toteuttaa ja valottaa tapahtuman yhtenä pitkänä ottona tiettyyn ilmansuuntaan. Oikean valotustasapainon antava hämärän hetki on lyhyt ja aikaa on usein vain yhteen yritykseen. Visuaalisen pelkistyksen takana on usein monimutkainen tekninen toteutus sekä monien muuttujien, luonnonvoimien ja öisen uupumuksen tuoma epäonnistumisen mahdollisuus.
Tulen avulla kuvaan liikettä, ajan kulumista ja ihmisen olemassaoloa ilman näkyvää hahmoa. Esimerkiksi iltahämyiseen kuvaan on jäänyt näkyviin veneessä olleiden tulien jättämät jäljet. Toisinaan tutkin liikettä myös kohteen kannalta. Kamerani voi olla kiinnitetty liikkuvaan veneeseen, jolloin pitkä valotusaika ja liike-epäterävyys abstrahoi kohteen ulkopuolisen maiseman. Saatan synkronoida kameran myös maapallon pyörimiseen, jolloin kuva ilmentää maan liikettä suhteessa tähtiin. Olen huomannut myös asettaneeni itselleni epämuodolliset säännöt ja haasteen: valotus yhdelle isolle laakafilmille, valmis rajaus kuvaustilanteessa eikä kuvien sisällön muuttamista jälkikäteen. Kuvani ovat siis suoria valokuvia siitä, mitä kameran edessä on tapahtunut.
Kaikki kuvani on otettu Suomessa ja teoriassa ne olisi voitu kuvata milloin vain. Olemme olleet näillä seuduin kymmenentuhatta vuotta, mutta kuitenkin kallioperä ja perusmaisema on monin paikoin pysynyt samana paikoissa, joissa emme ole vielä siihen kajonneet. Haluan pysäyttää katsojan nykyelämän kiireestä hetkeksi miettimään maisemiemme arvoa.
Kuvieni on tarkoitus määrittää suhdettamme paikkaan, aikaan ja maailmakaikkeuteen. Ne ovat usein luonnon, tieteen ja taiteen yhdistelmiä, joissa kuvitteellisuus ja todellisuus yhtyvät. Ajattelemalla kuvia ja maisemia historian ja tulevaisuuden näkökulmasta ne voivat saada uusia merkityksiä. Kuvani on tehty katsottaviksi ja tuottamaan elämyksiä, mutta monia niistä voi myös lukea. Toivon, että todellisuuden lisäksi teokset kertovat toisesta maailmasta ja johdattavat hetkeksi tunnelmaan, jonka haluan niillä välittää.
Pekka Luukkola